I still remember all those days, the days i were alive.
I still remember the warmth you caused. The everlasting burn.

Now i am cold, the whole core of what i once called myself is now in frost.
Cold and lonely.
Every morning is agony, every breath breaks me into spliters.
I torment myself by looking your picture, every day, before the end.
Nothing is like it used to be, even the sun feels cold compared to the feelings i had.
Now my core is depleted, im nothing more than an empty shell.

I hope our paths shall cross once more. I wish for a second chanse to correct the things i did, what i said.
You have a new life out there, with someone else.
And still these walls whisper your name, the wind and the rain.
I am void, i am cold, i am the last, i am the forgotten.

Now i need to carry on by myself, wear the mask of my past self.
The fake smile hurts more every day.

I still remember all those days, the days i were alive.
I still remember the warmth you caused. The everlasting burn.

Even if everything dies, my love for you is immortal.

Kirje rakkaalle.

Oletko onnellinen hänen kanssaan? Onko elämäsi nyt kaikkea mitä halusit? On kulunut nyt vuosi siitä, kun meidän tarinamme alkoi, kuukauden päästä on kulunut vuosi kun se loppui. Se kuukausi oli elämäni onnellisin, täydellisin ja täysin. Sen taianomaisen kuukauden jälkeen minä kuolin.

Hatered

I'll paint my pain
Create an image for my suffering
Just to burn it all...
Im calling the rain
to wash away the sins of yesterday
to make this plain clear once again

My place is forbid
my skyplace is overthroned
it's better ot reign in hell than serve in heaven.
This is my remose
my repent
give me what i deserve
Come fort, from the darkness, into the light.

May the heavens weep in sorrow,
and the grounds tremble in fear
for darkness has been summoned
and the end shall soon be here.

Lost in the world, abandoned
catching the wind, retribution
Kiss the shadows, embracement
Selfdestructin, salvation.

Beloved.

From the depths of eternity, from the everlasting void i heard your call.
The crystal clear voice of an siren called to me. Fighting thru nightmares,
My heart started to sing once again, rejecting all warnings, telling me to jump.
For the withering moment, for the setting sun and all that is pure, i hope someday you
would be mine. Hear my call, the undying oath; i give myself to you, i give my heart to you.
You are my dream, my last hope in this world.

Take my hand and be alive
Take my hand and be mine.
For the glory of tomorrow, let me in your inner circle.

For once you falled apart,
got broken, and scattered in the dust.
Time of your ressurection is near,
let me be the one, whom shall heal you and your scarred heart.

I’ll give you my hear, my toughts, my soul, my everything, the only thing that makes me feel is you.
Break me, tear me, devour me, destroy me, and i wouldn’t care.
Tear me to pieces, its nothing compared to the pain you suffer day to day, let me take you away.

I didn’t ask for this,
I didn’t ask for these feelings,
im afraid youll go away.
Keep me my darling,
let me become your darkness,
let me embrace you and take your scars away.

Take my hand and be alive
Take my hand and be mine.
For the glory of tomorrow, let me in your inner circle.

I still carry your picture in my pocket. I tell myself i dont need it, i dont care.
You banished me, rejected me, exiled me.
Now i wander on the shores of despair.
The waves washes away my tears, only sins remain.
Twisted, burned, left to live.

Wrath, pain, desolation, the enthroned things in my life,
Occupating my toughts, poisoning me, burning me.
The blade is calling me, it has been so silent for years,
now its calling me, the pain is sedutive once again.
Drown me in blood, cold, black as the ocean.
And the shores of despair remains.

Deformed, twisted, tortured. My being so dismembered. Crouching to the shore.
Trembling with pain, hoping to perish. I tried to rip my heart out, it turned to dust and
got carried with the wind. I cling on my last resorts, pain, hatered, corruption, and the urge to kill.
I seal your picture, and replace my heart with it. It stays inside, along these cursed vains.
I dont need you, i dont need anyone. Your corrupted hearts cant stand the sight of me anymore.
Filthy, disposed, decayed, so unclean. Cleanse me, purify my soul and send me back to the light.
Let the sun warm my frozen limbs and let me be free...

Toughts of you are tearing me apart
gently pulling my veins out of my arms, blackening my blood,
turning me to dust.

Memory of the promises
memory of the feelings

Now void, emptyness.
Trying to cry, feeling numb and hoping to perish.
Once the light fades away, only darkness remains.
Now i havent got the time, the answers, the humanity.
Burn me. Just burn me.

Misantropia

Vihaan ihmisiä, heidän tyhjiä hymyjään,
silmiä joista kuvastuu ajatusmaailma joka on yhtä
köyhää ja tyhjää kuin
heidän ilmeensä. Petettäviä lupauksia
jokaisen huulilla, puheita jotka puukottavat selkään,
kun sitä vähiten odottaa.
Ihmiskunta haisee omalta virtsaltaan, visvalta joka
tursuaa elimistämme kaikkialle ympärillemme.
Mädänneisyys ja
turmio, kaksi asiaa joiden päälle yhteiskuntamme perustuu.
Korruptoituneet päättäjät tekevät elämistämme helvettiä,
ja me otamme jokaisen päivän vastaan hymyssä suin,
vaikka sisällämme kiehuu. Vihaan teitä.

Oblivion

There's moments in a persons life, moments when you wish to be buried, deep beneath. The sweet slumber is drawing near once again, im trying to hold on, trying to survive. Im loosing my grip, slowly but surely fading away. Im on a spin torwards my own end, and trying to enjoy the ride. My life has been only a mirage, now fading away. This is my resolution, this summer is the summer i fade away forever. Only you can save me, so please, hurry... hurry.
This is my resolution, my will, my last chapter.

Theres a place far away.

Im on my limit, on the verge of selfdestruction, hoping to fade away.
The sweet embrace of death wriggles around me day and night, trying to grasp me.
I go on with my pathetic life, trying to survive to the next day, still hoping to fade away.
My feelings are out of order, and my mind is starting to collapse, theres no direction i could take,
not anymore. Im cursed to live on, till the day i finally sleep away. The sweet slumber is taunting me,
laughing at me, the one thats still alive. Im drowning on myself, and losing myself at the same time.
For once in my life, can't i be happy, satisfied? Why doesnt the sun warm me as it did for so long ago?
Im so cold, cold as the grave thats calls me, binds me to my fate. Tearing me apart, my feelings torwards
the kind of men. I need to get away, a fresh start somewhere far far away.

Shores of despair again...

I can feel it, my blood getting colder,
my veins freezing and stagnating my heart.
Finally gathered all the pieces i called my life.
I pulled the stake from my heart and pulled myself together,
i feel the pain, but still im numb.
My urge to kill grows stronger,
my hate piles up in exponental measures,
im ready to burst once again.
the shores of despair are calling me,
i thing im starting my pilgrimage once more.
This time ill build the walls a mile high.
Fortifying the walls with my blood, my soul.
This time none can hurt me, none can kill me again.
Sometimes i run in circles, looking for you,
depressing my self further on, and hoping for a new dawn.
Lying to myself is the best thing i can do now,
still knowing that the dawn never breaks...

Silmät, kauniit ja kutsuvat, sellaiset joihin voit helposti hukkua tunneiksi, päiviksi, viikoiksi. Silmät jotka eivät viivy omissani kuin hetken, kunnes katoavat pimeyteen, kuin kiusatakseen, kiduttaakseen. Ikuiseen kiirastuleen sidottuna silmät etsivät minut kerta kerran jälkeen, ja kiduttavat kauneudellaan. Makaan paikallani kuin piiskattu koira, uskaltamatta liikahtaa, edetä. Huominen tuntuu kaukaiselta, on vain tämä hetki, tämä tuska, tämä kaikkeus johon minut on sidottu odottamaan loppuani. Mikään ei muuta eilistä eikä huomista. En jaksa liikkua, en jaksa ajatella. Haluaisin vain nukkua, ikuisesti, pois. Haluan syttyä tuleen, palaa hetken puhtaana ja muuttua tomuksi, maaksi josta olen tullut. Olemassaoloni on vain humina tuulessa, ja lakkaan olemasta. Enää eivät silmät voi kiduttaa, repiä tai raastaa.

Melankolinen misantropia.

Joskus tuntuu että voimat loppuu, poltat kynttilää molemmista päistä ja ehdyt.
Oletko koskaan rakastanut niin paljoa, että olet valmis antamaan kaikkesi, tekemään kaikkesi, hylkäämään ideologiasi ja muuttua ihmisenä? Oletko tuntenut poltetta rinnassasi jota et saa lievitettyä? Sanoinkuvaamatonta tuskaa joka riipii sinut kappaleiksi, ilman toivoa paremmasta huomisesta? Muistot sinusta auttavat jaksamaan tiettyyn pisteeseen asti, kunnes maa jalkojesi alta katoaa ja maailmasi luhistuu korttipakaksi jättäen jälkeensä vain savuavat rauniot. Rakastin sinua silloin, rakastan sinua yhä, ja tulen rakastamaan sinua maailman loppuun ja senkin jälkeen. Haluan yhä olla pimeytesi. Älä hylkää minua nyt.

sinä...

Kuinka sairasta on rakkaus? Kuinka se repii sielun riekaleiksi, samalla kursien sen kasaan entistä vahvempana. Kuinka tuskaisaa on rakkaus, kuinka pieneen ihmiseen sattuu tämän kuollessa sisältä enemmän ja enemään, päivä toisensa perään. Kuinka kaunista se on, kun kaksi ihmistä löytää toisensa, samalla kadottaen itsensä, uhraten, tuhoten. Kaikki ja ei mikään, sisäistä tyhjyyttä ihmisten keskellä jos se jokin puuttuu läheltäsi. Nautit tuskasta, nautit epätoivosta ja kivusta jonka rakkaus aiheuttaa, haluat sitä enemmän kuin mitään, ja silti vihaat sitä. Kaipaus on helvetti jonka jokainen rakastavainen kohtaa elämänsä aikana. Hajota minut, tapa minut, revi minut riekaleiksi, rakastan sinua silti.

...

Forbidden is our love, in secrecy we’ll bloom.
This world isn’t made for us, take my hand and run away with me,
let’s begin somewhere else.
I have waited you for a millennia, I’ll wait you for another.
You have given yourself for another,
you die, piece by piece, little by little, slowly, and your feelings
tears me apart.
I’ll give you my hear, my toughts, my soul, my everything, the only thing that makes me feel is you.
Break me, tear me, devour me, destroy me, and i wouldn’t care.
Tear me to pieces, its nothing compared to the pain you suffer day to day, let me take you away.
For this day, the only thing keeping me alive was hatred to mankind.
I didn’t ask for this,
I didn’t ask for these feelings,
im afraid youll go away.
Keep me my darling,
let me become your darkness,
let me embrace you and take your scars away.

Shore

This world, abandoned by gods, turning to ash, constantly burning. Decay spreads among humans, corrosion sucks the life out of people and makes them void. I belong with my brethren, long gone, buried and forgotten. The ones who knew the meaning, the reason for us to exist. Now i am the last, the sole survior, and im starting to fade away. Rotting from the inside, the hate grows vast each day i stumble on the ashes of humanity. The havoc inside me is turning against me, corroding me alongside with my feelins.
Im starting to realize, starting to see, at last the end grows near. At last i found you, amongst the demons and torturers, you my dark angel. You are the one to vanquish the light and drag me back to darkness, to home.

Henkinen tuhoutuminen.

Yksinäisyys, katkeroituminen, erakoituminen ja eristäytyminen yhteiskunnasta. Tunteet revitty, raastettu.
Henkinen minäkuva ja ego tuhottu. Kuori suojaamassa sisintä. Silti jokainen yö on tuskaa, jokainen aamu vielä pahempaa. Kaipaan sitä tunnetta kun olet vierelläni, nukut rauhallista unta ja jään vain katselemaan sinua ja rauhallisuuttasi. Tuntea sinut vieressäni, fyysisenä, hengittävänä. Kaipaan niitä aikoja kun heräsit aamulla ja suutelit minua. Haluan tuntea sen taas, sinut, tuntea hengitysesi niskassani, kuulla ne pienet äänet joita pidit unissasi. Haluan tuntea sen taas. Yksikään ihminen ei ole antanut minulle samaa mitä sinä annoit, kukaan ei ole ottanut minulta niin paljoa kuin sinä otit. Sinä tuhosit minut, sinä poltit sydämeni, ja jätit minut kuolemaan...