Silmät, kauniit ja kutsuvat, sellaiset joihin voit helposti hukkua tunneiksi, päiviksi, viikoiksi. Silmät jotka eivät viivy omissani kuin hetken, kunnes katoavat pimeyteen, kuin kiusatakseen, kiduttaakseen. Ikuiseen kiirastuleen sidottuna silmät etsivät minut kerta kerran jälkeen, ja kiduttavat kauneudellaan. Makaan paikallani kuin piiskattu koira, uskaltamatta liikahtaa, edetä. Huominen tuntuu kaukaiselta, on vain tämä hetki, tämä tuska, tämä kaikkeus johon minut on sidottu odottamaan loppuani. Mikään ei muuta eilistä eikä huomista. En jaksa liikkua, en jaksa ajatella. Haluaisin vain nukkua, ikuisesti, pois. Haluan syttyä tuleen, palaa hetken puhtaana ja muuttua tomuksi, maaksi josta olen tullut. Olemassaoloni on vain humina tuulessa, ja lakkaan olemasta. Enää eivät silmät voi kiduttaa, repiä tai raastaa.