sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Henkinen tuhoutuminen.

Yksinäisyys, katkeroituminen, erakoituminen ja eristäytyminen yhteiskunnasta. Tunteet revitty, raastettu.
Henkinen minäkuva ja ego tuhottu. Kuori suojaamassa sisintä. Silti jokainen yö on tuskaa, jokainen aamu vielä pahempaa. Kaipaan sitä tunnetta kun olet vierelläni, nukut rauhallista unta ja jään vain katselemaan sinua ja rauhallisuuttasi. Tuntea sinut vieressäni, fyysisenä, hengittävänä. Kaipaan niitä aikoja kun heräsit aamulla ja suutelit minua. Haluan tuntea sen taas, sinut, tuntea hengitysesi niskassani, kuulla ne pienet äänet joita pidit unissasi. Haluan tuntea sen taas. Yksikään ihminen ei ole antanut minulle samaa mitä sinä annoit, kukaan ei ole ottanut minulta niin paljoa kuin sinä otit. Sinä tuhosit minut, sinä poltit sydämeni, ja jätit minut kuolemaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti