Silmät, kauniit ja kutsuvat, sellaiset joihin voit helposti hukkua tunneiksi, päiviksi, viikoiksi. Silmät jotka eivät viivy omissani kuin hetken, kunnes katoavat pimeyteen, kuin kiusatakseen, kiduttaakseen. Ikuiseen kiirastuleen sidottuna silmät etsivät minut kerta kerran jälkeen, ja kiduttavat kauneudellaan. Makaan paikallani kuin piiskattu koira, uskaltamatta liikahtaa, edetä. Huominen tuntuu kaukaiselta, on vain tämä hetki, tämä tuska, tämä kaikkeus johon minut on sidottu odottamaan loppuani. Mikään ei muuta eilistä eikä huomista. En jaksa liikkua, en jaksa ajatella. Haluaisin vain nukkua, ikuisesti, pois. Haluan syttyä tuleen, palaa hetken puhtaana ja muuttua tomuksi, maaksi josta olen tullut. Olemassaoloni on vain humina tuulessa, ja lakkaan olemasta. Enää eivät silmät voi kiduttaa, repiä tai raastaa.

Melankolinen misantropia.

Joskus tuntuu että voimat loppuu, poltat kynttilää molemmista päistä ja ehdyt.
Oletko koskaan rakastanut niin paljoa, että olet valmis antamaan kaikkesi, tekemään kaikkesi, hylkäämään ideologiasi ja muuttua ihmisenä? Oletko tuntenut poltetta rinnassasi jota et saa lievitettyä? Sanoinkuvaamatonta tuskaa joka riipii sinut kappaleiksi, ilman toivoa paremmasta huomisesta? Muistot sinusta auttavat jaksamaan tiettyyn pisteeseen asti, kunnes maa jalkojesi alta katoaa ja maailmasi luhistuu korttipakaksi jättäen jälkeensä vain savuavat rauniot. Rakastin sinua silloin, rakastan sinua yhä, ja tulen rakastamaan sinua maailman loppuun ja senkin jälkeen. Haluan yhä olla pimeytesi. Älä hylkää minua nyt.

sinä...

Kuinka sairasta on rakkaus? Kuinka se repii sielun riekaleiksi, samalla kursien sen kasaan entistä vahvempana. Kuinka tuskaisaa on rakkaus, kuinka pieneen ihmiseen sattuu tämän kuollessa sisältä enemmän ja enemään, päivä toisensa perään. Kuinka kaunista se on, kun kaksi ihmistä löytää toisensa, samalla kadottaen itsensä, uhraten, tuhoten. Kaikki ja ei mikään, sisäistä tyhjyyttä ihmisten keskellä jos se jokin puuttuu läheltäsi. Nautit tuskasta, nautit epätoivosta ja kivusta jonka rakkaus aiheuttaa, haluat sitä enemmän kuin mitään, ja silti vihaat sitä. Kaipaus on helvetti jonka jokainen rakastavainen kohtaa elämänsä aikana. Hajota minut, tapa minut, revi minut riekaleiksi, rakastan sinua silti.

...

Forbidden is our love, in secrecy we’ll bloom.
This world isn’t made for us, take my hand and run away with me,
let’s begin somewhere else.
I have waited you for a millennia, I’ll wait you for another.
You have given yourself for another,
you die, piece by piece, little by little, slowly, and your feelings
tears me apart.
I’ll give you my hear, my toughts, my soul, my everything, the only thing that makes me feel is you.
Break me, tear me, devour me, destroy me, and i wouldn’t care.
Tear me to pieces, its nothing compared to the pain you suffer day to day, let me take you away.
For this day, the only thing keeping me alive was hatred to mankind.
I didn’t ask for this,
I didn’t ask for these feelings,
im afraid youll go away.
Keep me my darling,
let me become your darkness,
let me embrace you and take your scars away.

Shore

This world, abandoned by gods, turning to ash, constantly burning. Decay spreads among humans, corrosion sucks the life out of people and makes them void. I belong with my brethren, long gone, buried and forgotten. The ones who knew the meaning, the reason for us to exist. Now i am the last, the sole survior, and im starting to fade away. Rotting from the inside, the hate grows vast each day i stumble on the ashes of humanity. The havoc inside me is turning against me, corroding me alongside with my feelins.
Im starting to realize, starting to see, at last the end grows near. At last i found you, amongst the demons and torturers, you my dark angel. You are the one to vanquish the light and drag me back to darkness, to home.

Henkinen tuhoutuminen.

Yksinäisyys, katkeroituminen, erakoituminen ja eristäytyminen yhteiskunnasta. Tunteet revitty, raastettu.
Henkinen minäkuva ja ego tuhottu. Kuori suojaamassa sisintä. Silti jokainen yö on tuskaa, jokainen aamu vielä pahempaa. Kaipaan sitä tunnetta kun olet vierelläni, nukut rauhallista unta ja jään vain katselemaan sinua ja rauhallisuuttasi. Tuntea sinut vieressäni, fyysisenä, hengittävänä. Kaipaan niitä aikoja kun heräsit aamulla ja suutelit minua. Haluan tuntea sen taas, sinut, tuntea hengitysesi niskassani, kuulla ne pienet äänet joita pidit unissasi. Haluan tuntea sen taas. Yksikään ihminen ei ole antanut minulle samaa mitä sinä annoit, kukaan ei ole ottanut minulta niin paljoa kuin sinä otit. Sinä tuhosit minut, sinä poltit sydämeni, ja jätit minut kuolemaan...